Kirjallisuuden 18 romanttisinta runoa

Rakkaus on yksi runouden perusaiheista, ja se on vuosisatojen saatossa inspiroinut upeita säkeitä kaikkialta maailmasta. Alla on valikoima romanttisia runoja, jotka ovat voittaneet lukijoiden sydämet ja jotka kannattaa jakaa:

1. Kannan sydämesi mukanani, E. E. Cummings

Kannan sydämesi mukanani

Kannan sinua sydämessäni

En ole koskaan ilman sitä

Minne tahansa menenkin, sinä tulet mukaani.

Ja mitä haluat minun tekevän yksin

Teen sen puolestasi

En pelkää kohtaloani

Sinä olet kohtaloni, suloisuuteni

En halua maailmaa, vaikka se olisi kuinka kaunis.

Koska sinä olet minun maailmani, minun totuuteni.

Tässä on suuri salaisuus, jota kukaan ei tiedä.

Tässä on juuren juuri

Nupun silmu ja taivaan taivas.

Puusta nimeltä elämä

Joka kasvaa enemmän kuin sielu voi toivoa...

tai mieli voi piiloutua

Ja se on ihmelapsi, joka pitää

tähdet kaukaisuudessa.

Kannan sydämesi mukanani

Kannan häntä sydämessäni.

Edward Estlin Cummings (1894 - 1962) oli tunnettu yhdysvaltalainen avantgarderunoilija ja näytelmäkirjailija, jota pidetään yhtenä 1900-luvun vaikutusvaltaisimmista kirjailijoista. Vuonna 1952 julkaistusta runosta on tullut yksi kaikkien aikojen tunnetuimmista rakkausrunoista, jota toistetaan laajalti populaarikulttuurissa.

Tämä on ajaton rakkaudentunnustus, jossa sanoittaja ilmaisee mestarillisesti sen, mitä kaikki rakastuneet ovat tunteneet. Kun rakastat jotakuta, tämä henkilö tuntuu olevan... läsnä koko ajan jokaisessa pienessä eleessämme.

Katso alkuperäinen englanninkielinen versio, jonka runoilija itse lausuu:

2 - Sonetti täydellisestä rakkaudesta, Vinicius de Moraes

Rakastan sinua niin paljon, rakkaani... älä laula...

Ihmissydän, jossa on enemmän totuutta...

Rakastan sinua ystävänä ja rakastajana.

Aina monimuotoisessa todellisuudessa

Rakastan sinua hellästi, hiljaisen auttavaisen rakkauden kautta,

Ja minä rakastan sinua enemmän, läsnä kaipauksessa.

Rakastan sinua, vihdoin, suurella vapaudella

Ikuisuudessa ja joka hetki.

Rakastan sinua kuin ötökkää, yksinkertaisesti,

Rakkaudesta ilman salaisuuksia ja ilman hyveellisyyttä...

Massiivisella ja pysyvällä halulla.

Ja rakastamaan sinua niin paljon ja niin usein,

Se on se, että eräänä päivänä, kun keho yhtäkkiä -

Kuolen rakastamalla enemmän kuin pystyin.

Vinicius de Moraes (1913 - 1980) oli bossa novan kirjailija ja muusikko, joka tunnettiin hellästi nimellä "Poetinha". Hänet muistetaan tunteisiin keskittyvistä sävellyksistään, ja hän kirjoitti joitakin kirjallisuutemme kauneimmista rakkausrunoista.

Niiden joukossa on edellä esitelty sonetti, joka julkaistiin vuonna 1951. Siinä on esitetty kaveri, joka on täysin ihastunut Näissä säkeistöissä hän yrittää tehdä mahdottoman: selittää rakkautensa eri ulottuvuuksia.

Kuuntele runo Viniciuksen äänellä:

Tutustu myös täydelliseen arvosteluumme Sonnet of Total Love -elokuvasta.

3. fanaattisuus, Florbela Espanca

Sieluni, joka haaveilee sinusta, on kadonnut.

Silmäni ovat sokaistuneet näkemästä sinua.

Et ole edes syy elämälleni...

Sillä sinä olet jo koko elämäni!

En näe mitään sellaista hullua...

Minä kuljen maailmassa, rakkaani, lukemassa

Olemuksesi salaperäisessä kirjassa

Sama tarina, joka on niin usein luettu!

"Kaikki maailmassa on haurasta, kaikki katoaa...".

Kun he kertovat minulle tämän, kaikki armo

Jumalallinen suu puhuu minussa!

Ja, silmät sinuun, sanon kappaleista:

"Ah! maailmat voivat lentää, tähdet kuolla,

Että sinä olet kuin Jumala: alku ja loppu!"

Florbela Espanca (1894 - 1930) oli portugalilainen runoilija ja toimittaja, josta tuli yksi maansa vaikutusvaltaisimmista kirjailijoista. Hänen runoutensa tunnetaan rakastavista, intiimeistä säkeistöistä, jotka ilmaisevat naisellista halua.

Julkaistu osoitteessa Soror Saudade (1923), runo osoittaa. antautuneen I-lyrikin omistautuminen Silloin kaikki, mikä merkitsee, on rakastettu, jota aletaan pitää eräänlaisena jumalana.

Tutustu Fagnerin säveltämään runoon:

Sonnet XI, Pablo Neruda

Himoitsen suutasi, ääntäsi, turkkiasi,

ja kuljen kaduilla ilman ravintoa, hiljaa,

leipäni ei pidä minua elossa, aamunkoitto saa minut sekaisin,

Etsin jalkojesi nestemäistä ääntä päivällä.

Olen nälkäinen epäselvän naurunne perään,

käsien väri on kuin raivoisan ladon väri,

Himoitsen kynsiesi vaaleaa kiveä,

Haluan syödä ihoasi kuin ehjää mantelia.

Haluan syödä kauneutesi palaneen säteen,

ylimielisten kasvojen suvereeni nenä,

Haluan syödä ripsiesi ohikiitävän varjon, -

ja nälkäisenä tulen haistelemaan hämärää

etsin sinua, etsin palavaa sydäntäsi

kuin puuma Quitratúen yksinäisyydessä.

Pablo Neruda (1904 - 1973), chileläinen runoilija, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1971, ikuistettiin intohimonsa vuoksi, jonka hän pani säkeisiinsä.

Runo, joka julkaistiin Cien sonetos de amor (1959) kuvaa saudade ja ang ustia jonkun, joka on menettänyt rakastamansa ihmisen.

Aivan kuin muulla maailmalla ei olisi enää väliä, kohde muistaa jokaisen yksityiskohdan ja etsii häntä melankolian ja halun vallassa.

Tutustu runon alkuperäiseen espanjankieliseen versioon:

Tutustu myös Pablo Nerudan lumoaviin rakkausrunoihin.

5. de Longe te Hei-de Amar, Cecília Meireles

Rakastan sinua kaukaa

- rauhallisesta kaukaisuudesta

jossa rakkaus on kaipuuta

ja halu, pysyvyys.

Jumalallisesta paikasta

jossa olemassaolon hyvyys

on olla ikuisuus

ja lausunnon puuttuminen.

Kenen tarvitsee selittää

hetki ja tuoksu

da Rosa, joka suostuttelee

ilman ylimielisyyttä?

Ja meren pohjassa,

Tähti, ilman väkivaltaa,

täyttää sen totuuden,

välittämättä avoimuudesta.

Cecília Meireles (1901-1964), brasilialainen kirjailija, taiteilija ja kasvattaja, erottui ennen kaikkea runouden alalla. Vuonna 1964 julkaistussa teoksessa Laulut (1956) mukaan rakkaus näyttäytyy yksinkertaisena ja samalla aikaa ja etäisyyttä suurempana asiana.

Säkeistössä tunne kuvataan seuraavasti. jotain niin luonnollista ja puhdasta Samalla tavalla tämä eu-lyriikka rakastaa mutkattomasti, kuten meritähti elää aaltojen keskellä, koska se on sen paikka.

6. nyt kuulet tähdet, Olavo Bilac

"Nyt (sanotte) kuulkaa tähtiä!" Aivan.

Sinä olet menettänyt järkesi!" ja minä kuitenkin kerron sinulle,

Että, kuullakseni niitä, herään usein -

Ja minä avaan ikkunat, kalpenen hämmästyksestä...

Ja me puhuimme koko yön, kun

Linnunrata, kuin avoin pallium,

Se säihkyy, ja auringon tullessa, kaipuu ja itku,

Etsin niitä yhä aavikkotaivaalta.

Te sanotte nyt: "Sinä typerä ystävä!

Mitä keskusteluja heidän kanssaan?

Onko sinulla, mitä he sanovat, kun he ovat kanssasi?"

Ja minä sanon teille: "Rakastakaa ymmärtää heitä!

Sillä vain ne, jotka rakastavat, voivat kuulla

Kykenee kuulemaan ja ymmärtämään tähtiä."

Olavo Bilac (1865 - 1918) oli brasilialainen runoilija ja toimittaja, joka kuului parnasianismiin ja kirjoitti joitakin kirjallisuutemme romanttisimpia sanoja.

Runossa, joka tunnetaan yleisesti nimellä "Linnunrata", henkilö myöntää puhuvansa tähtien kanssa, vaikka muut ihmiset eivät usko häntä.

Vastoin muiden mielipiteitä eu-lyriikka selittää tämän ihmelapsen salaisuuden: hän on rakastunut johonkuhun. Tämä. tunne tekee kaikesta maagista ja täyttää elämäsi uusilla mahdollisuuksilla pelkästään olemalla olemassa.

Tutustu myös Olavo Bilacin runon Ora direis ouvir estrelas (Linnunrata) analyysiin.

7. runo, Mário Cesariny

Sinä olet minussa niin kuin olin kehdossa.

kuin puu kuorensa alla

kuin laiva meren pohjassa

Mário Cesariny (1923 - 2006) oli kuuluisa portugalilainen runoilija ja taidemaalari, jota pidettiin yhtenä surrealismin suurimmista nimistä kotimaassaan. Hän käänsi yleismaailmallisia tunteita aina omaperäisellä ja luovalla tavalla. Kuolemanrangaistus (1957) on yksi hänen kauneimmista rakkausrunoistaan.

Vain kolmella säkeistöllä, kirjoittaja onnistuu kuvaamaan mukavuuden ja yhteenkuuluvuuden tunne Yhtäkkiä he alkavat ikään kuin olla osa toisiaan, heidän tarinansa kietoutuvat toisiinsa, ikään kuin he jakaisivat menneisyyden ja tulevaisuuden.

8. Maailman autiomaata sinun kanssasi, Sophia de Mello Breyner

Ylitän kanssasi maailman autiomaan.

Kohtaamaan yhdessä kuoleman kauhun

Nähdä totuus menettää pelko

Jalkojesi rinnalla kävelin

Sinun vuoksesi jätin valtakuntani salaisuuteni

Minun nopea yöni minun hiljaisuuteni

Pyöreä helmeni ja sen Orient

Peilini elämäni kuvani

Ja hylkäsi paratiisin puutarhat

Ulkona kovan päivän peittämättömässä valossa -

Ilman peilejä näin, että olin alasti.

Ja avointa maata kutsuttiin ajaksi

Siksi pukit minut eleilläsi -

Ja opin elämään tuulessa

Sophia de Mello Breyner Andresen (1919 - 2004), ensimmäinen Camões-palkinnon saanut nainen, oli merkittävä portugalilainen kirjailija, joka muistetaan pääasiassa runoistaan ja novelleistaan.

Upea sävellys julkaistiin Kuudes kirja (1962) ja esittää rakkaussuhteen suuri ja vaikea seikkailu .

Todellisuuden ankaruuden ja sen lukemattomien ongelmien edessä tämän kohteen on pakko luopua menneisyyden illuusioista ja taistella pysyäkseen rakastamansa ihmisen kanssa.

9. yövahdit, Mario Quintana

Ne, jotka rakastelevat, eivät ainoastaan rakastele, vaan he myös kelauttavat maailman kelloa.

Mario Quintana (1906-1994), joka tunnettiin "yksinkertaisten asioiden runoilijana", oli brasilialainen kirjailija, joka kykeni välittämään suuria viestejä hyvin vähin sanoin.

Esimerkki tästä on Laiskuus työmenetelmänä (1987), teos, johon kirjoittaja on koonnut lukuisia lyhyitä ja viisaita sävellyksiä.

"Yövartijoissa" rakastavaiset nähdään maailman moottorina. Romanttisen näkökulman kautta tunne asetetaan toiminnan keskiöön, sillä ihmiskunnan elinehto se, mikä antaa sinulle voimaa.

Rahattomat rakastavaiset, Eugénio de Andrade

Heidän kasvonsa olivat avoimet ohikulkijoille.

Heillä oli legendoja ja myyttejä

ja kylmää sydämessä.

Heillä oli puutarhoja, joissa kuu käveli

käsi kädessä veden kanssa

ja kivinen enkeli veljeksi.

Heillä oli kuten kaikilla muillakin

jokaisen päivän ihme

tippuu alas katoilta;

ja kultaiset silmät

jossa he polttivat

kaikkein ahtaimmat unelmat.

He olivat nälkäisiä ja janoisia kuin eläimet,

ja hiljaisuus

hänen askeltensa pyörään.

Mutta jokaisella eleellä, jonka he tekivät

hänen sormistaan syntyi lintu

ja häikäistyneenä se tunkeutui tiloihin.

Eugénio de Andrade (1923 - 2005) oli portugalilainen runoilija ja kääntäjä, jonka säkeet muistetaan herkkyydestään ja viittauksistaan luontoon ja populaarikulttuuriin. Yllä esitellyssä sävellyksessä, joka julkaistiin samannimisessä teoksessa vuonna 1950, tutustutaan taloudellisesti vähävaraisen pariskunnan arkeen.

Vaikka he näyttävät olevan ulkona ja joutuvan kokemaan suuria vaikeuksia, kuten kylmyyttä ja nälkää, he ovat kuitenkin pysyä yhtenäisinä ja toiveikkaina Näin rakkauden voima esitetään ihannoidun näkemyksen kautta asiana, joka kykenee voittamaan kaiken kärsimyksen.

11. seesteinen rakkauslaulu, Lya Luft

Tulkaa ilman pelkoa: otan teidät vastaan

Kuin lahja aavikon jumalilta

joka määräsi aselevon ja salli

Tunkeutukoon silmiesi hunaja minuun.

Haluan rakkauteni tekevän sinut vapaaksi,

Älköön sormeni pidättelkö sinua

Mutta kiertää harvinainen profiili

Kun huulet koskettavat pyhää sormusta.

Haluan rakkauteni olevan sinulle koriste.

Ja mukavuus, lähtösatama säätiölle

Valtakuntasi, jossa varjo

Ole suoja ja saari.

Haluan rakkauteni olevan sinulle valoa

Kuin tanssisi rannalla pieni tyttö.

Lya Luft (1938) on brasilialainen kirjailija, akateemikko ja kääntäjä, joka on julkaissut "Canção do Amor Sereno" vuonna Secreta Mirada (1997).

Säkeistöissä minä-lyyrikko puhuttelee rakastettuaan ikään kuin kutsuen tätä pysymään lähempänä ja hälventämään pelkojaan. Keskellä rakkauden valat ilmoittaa, että hänen aikeensa ovat parhaat: hän haluaa hyväillä toista, tuoda elämäänsä keveyttä ja vapautta.

12. Rakkaus ja sen aika, Carlos Drummond de Andrade.

Rakkaus on kypsän ihmisen etuoikeus

Venytettynä kapeimmalle sängylle,

Siitä tulee levein ja ruohoisin,

Joka huokosessa kalvaa ruumiin taivasta.

Tämä se on, rakkaus: odottamaton voitto,

Maanalainen ja koruskooppinen palkinto,

Salatun salaman lukeminen,

Joka, tulkittuna, ei ole enää mitään muuta olemassa.

Sen ja maanpäällisen hinnan arvoinen,

Säästä kultainen minuutti kellossa

Pieni, värähtelevä hämärässä.

Rakkaus on sitä, mitä opit reunalla,

Kun kaikki tiede on arkistoitu

Peritty, kuultu. Rakkaus alkaa myöhään.

Carlos Drummond de Andrade (1902-1987), yksi kaikkien aikojen suurimmista brasilialaisista runoilijoista, kirjoitti hyvin kuuluisia säkeitä ihmisten välisistä suhteista ja heidän tunteistaan.

Julkaisussa julkaistussa runossa Valkoisen epäpuhtaudet (1973), aihe esittää näkemyksensä siitä, mitä rakkaus todella on. Toisin kuin nuoruudessa ilmenevä voimakas intohimo, todellinen rakkaus syntyy vasta myöhemmin, kun meillä on jo kokemusta ja viisautta elää sitä .

Tutustu myös Carlos Drummond de Andraden rakkausrunoihin.

13. Portugalilaiset jäähyväiset, Alexandre O'Neill

Tässä kaaressa, joka on niin hellävarainen ja pistävä...

mikä se on, joka on jo katoamisesi...

Sanon sinulle hyvästit

ja teini-ikäisenä

hellävarainen kompastelu

sinulle.

Alexandre O'Neill (1924 - 1986) oli portugalilainen runoilija ja publikaani, joka kuului surrealistiseen liikkeeseen. Kirjailijan säkeistöt sisälsivät useita viittauksia diktatuurin sosiaalipoliittiseen kontekstiin.

Vuonna 1958 julkaistu runo "Adeus Português" (Hyvästi portugalilainen) on yksi hänen tunnetuimmista runoistaan, josta olemme valinneet vain viimeisen osan. Sävellyksen innoittajana oli eräs hänen elämäkertaansa sisältyvä episodi, jossa hän tapasi ranskalaisen kirjailijan Nora Mitranin.

Heillä oli ohimenevä rakkaussuhde, mutta autoritaarinen hallitus ei sallinut hänen lähteä maasta kumppaninsa kanssa. Säkeet edustavat suloiset ja intohimoiset jäähyväiset kahden ihmisen välillä, jotka eivät halua olla erossa.

14. En halua sinua, Rupi Kaur.

En halua, että olet

täyttääkseni osani

tyhjä

Haluan olla täysi omillani

Haluan olla niin täydellinen

joka voisi valaista kaupungin

ja vasta sitten

Haluan sinut

koska me kaksi yhdessä

sytytimme kaiken tuleen

Rupi Kaur (s. 1992) on Intian Panjabissa syntynyt feministinen nykyrunoilija ja -taiteilija, jonka ensimmäinen kirja, Maitoa ja hunajaa (2014) on julkaissut useita lyhyitä runoja, jotka käsittelevät rakkaussuhteita ja pohtivat tapoja niiden kokemiseen ja voittamiseen.

Sävellyksessä lyyrinen minä puhuttelee rakastettua ja tekee selväksi, että ei etsi riippuvuussuhteita Päinvastoin, hän etsii sielujen kohtaamista, jotka elävät täyteydessä ja vahvistavat toisiaan.

15. Rakkaus on yritys, Alberto Caeiro (Fernando Pessoa).

Rakkaus on kumppani.

En osaa enää kävellä vain polkuja pitkin,

Koska en voi enää kävellä yksin.

Näkyvä ajatus saa minut kulkemaan nopeammin

Ja nähdä vähemmän ja samalla nauttia kaiken näkemisestä.

Jopa hänen poissaolonsa on jotain, joka on kanssani.

Pidän hänestä niin paljon, etten tiedä, miten toivottaa häntä.

Jos en näe häntä, kuvittelen hänet, ja olen vahva kuin korkeat puut.

Mutta jos näen hänet, vapisen, en tiedä, mitä on tapahtunut sille, mitä tunnen hänen poissa ollessaan.

Olen vain mikä tahansa voima, joka hylkää minut.

Kaikki todellisuus katsoo minua kuin auringonkukka, jonka kasvot ovat keskellä.

Alberto Caeiro oli yksi kaikkien aikojen suurimpana portugalilaisena kirjailijana pidetyn kirjallisuusneron Fernando Pessoan (1888 - 1935) tärkeimmistä heteronyymeistä. Muiden heteronyymien mestarina pidetty Caeiro keskittyi säkeissään tavallisesti luonnon ihmeisiin,

Yllä esitetty katkelma on katkelma kuuluisasta teoksesta Rakastava pastori. Tässä teoksessa aiheena on mies, joka kävelee bukolisessa ympäristössä, mutta tajuaa, että kaikki on erilaista Nyt kun hän on rakastunut, hänen rakastettunsa tuntuu olevan läsnä kaikkialla.

Tutustu myös Fernando Pessoan rakkausrunoihin.

Variation on the Word Sleep, Margaret Atwood

Haluaisin katsella sinua, kun nukut,

jotain, mitä ei ehkä tapahdu.

Haluaisin tarkkailla sinua,

kun sinä nukut. Haluaisin

nukkua kanssasi, tunkeutua

unissasi, kun sen pehmeä ja pimeä aalto

liukuu pääni yli

ja kävelen kanssasi läpi tämän valoisan

ja sinivihreiden lehtien aaltoileva metsä

haalistuneine aurinkoineen ja kolmine kuineen

kohti luolaa, johon teidän on laskeuduttava,

jopa pahimmat pelkosi

Haluaisin antaa teille hopeisen oksan,

pieni valkoinen kukka, ainoa

sana, joka suojelee sinua

sen ytimessä on kärsimys

unelmastasi, ahdistuksestasi

Haluaisin seurata sinua...

jälleen kerran pitkästä

portaikko ja muuntaa

laivalla, joka toisi sinut takaisin

varovasti, liekki

kahdessa kumarassa kädessä

missä kehosi lepää

vieressäni, johon astutte

yhtä helposti kuin henkäys

Haluaisin olla ilma

joka asuu sinussa hetken

Vain. Haluaisin olla niin huomaamaton, -

ja niin tarpeellinen.

Margaret Atwood (s. 1939) on kanadalaissyntyinen kirjailija, joka on kansainvälisesti tunnettu romaaneistaan. Kirjailija kirjoittaa kuitenkin myös runoja, muun muassa vuonna 1980 ilmestyneen "Variation on the Word Sleep".

Jopa mainitsematta koskaan sanaa "rakkaus", jakeet ilmentävät jotakuta, jota ylläpitää platonista intohimoa Läheisyyden kaipuu on niin suuri, että minä-lyyrikko haluaa tunkeutua rakastettunsa uniin, olla ilma hänen keuhkoissaan.

Katso runon alkuperäinen englanninkielinen versio:

17. Salainen valtameri, Lêdo Ivo

Kun rakastan sinua

Tottelen tähtiä.

Useita puheenjohtajavaltio

tapaamisemme pimeydessä.

Me menemme edestakaisin

kuin päivät ja yöt

vuodenajat ja vuorovedet

vesi ja maa.

Rakkaus, hengitys

salaisesta valtamerestämme.

Lêdo Ivo (1924 - 2012) oli brasilialainen kirjailija ja toimittaja, joka on kirjoittanut runoja, novelleja, kronikoita ja romaaneja. Julkaistu Siviilihämärä (1990), tämä on yksi niistä lukemattomista rakkausrunoista, jotka muodostavat hänen lyriikkansa.

Jakeissa subjekti ilmoittaa, että se, mitä hän tuntee on kohtalosi Näin rakastavaisten liikkeitä verrataan johonkin yhtä ikuiseen ja luonnolliseen kuin vuorovesi tai vuodenajat.

18. Rakkaus kuin kotona, Manuel António Pina

Hitaasti takaisin sinun luoksesi

Hymyilen kuin palaisin kotiin. Teeskentelen, että...

Se ei liity minuun. Harhailen hajamielisenä.

tuttua kaipauksen polkua,

pienet asiat pidättelevät minua,

iltapäivä kahvilassa, kirja. Hitaasti...

Rakastan sinua ja joskus nopeasti,

rakkauteni, ja joskus teen asioita, joita ei pitäisi tehdä,

Palaan hitaasti kotiisi,

Ostan kirjan, astun sisään

rakkautta kuin kotona.

Manuel António Pina (1943 - 2012) oli portugalilainen toimittaja ja runoilija, joka voitti Camões-palkinnon vuonna 2011. 1974 julkaistut säkeet kertovat hiljaisesta rakkaudesta, joka on täynnä harmoniaa ja lohtua.

Niissä, arkielämän pienten yksityiskohtien kautta, - suhdetta verrataan kotiin aiheen, paikan, jossa hän löytää rauhan.