Alegria, Alegria, Caetano Veloso (laulun analyysi ja merkitys)

Yksi Caetano Veloson tunnetuimmista kappaleista, Joy, Joy esiteltiin Record Festivalilla vuonna 1967.

Kappale oli trooppisen liikkeen merkkipaalu, jonka johtajia olivat Caetano Veloso, Gilberto Gil ja Os Mutantes.

Yleisö otti nopeasti vastaan erittäin nykyaikaiset ja popkulttuuriin viittaavat sanoitukset, ja Alegria, Alegria -laulusta tuli pian valtava menestys. Vaikka kappaleesta tuli yleisön suosikki, se jäi kilpailussa neljänneksi.

Kirje

Kävely tuulta vastaan

No hanky, no panky

Lähes joulukuun auringossa

Minä aion

Aurinko murtautuu rikoksiin

Avaruusalukset, sissit

Kauniissa Cardinals

Minä aion

Presidenttien kasvoilla

Rakkauden suukkoina

Hampaissa, jaloissa, lipuissa

Bomba ja Brigitte Bardot

Aurinko lehtien telineissä

Täyttää minut ilolla ja laiskuudella

Kuka lukee niin paljon uutisia

Minä aion

Valokuvien ja nimien välillä

Silmät täynnä väriä

Kirstu täynnä turhia rakkauksia

Minä aion

Miksi ei, miksi ei

Hän ajattelee avioliittoa

Enkä enää koskaan käynyt koulua

No hanky, no panky

Minä aion

Otan kokiksen

Hän ajattelee avioliittoa

Ja laulu lohduttaa minua

Minä aion

Valokuvien ja nimien välillä

Ei kirjoja eikä kivääriä

Ei nälkää ei puhelinta

Brasilian sydämessä

Hän ei edes tiedä, että ajattelin

Laulamisesta televisiossa

Aurinko on niin kaunis

Minä aion

No hanky, no panky

Taskussasi tai käsissäsi ei ole mitään

Haluan jatkaa elämää, rakkautta

Minä aion

Miksi ei, miksi ei

Käsiala-analyysi

Caetano Veloson vallankumoukselliset sanoitukset alkavat säkeistöillä, jotka viittaavat vapauteen maan ankarasta poliittisesta tilanteesta huolimatta.

Laulaessaan "Caminhando contra o vento" (Kävellen tuulta vastaan) sanoittaja tekee tuulesta metaforan sotilasdiktatuurille, joka oli ottanut maassa käyttöön sensuurin ja sorron. Verbin caminhar (käveleminen) gerundi tuo mieleen ajatuksen jatkuvasta liikkeestä kaikista vastoinkäymisistä huolimatta.

Seuraavasta jakeesta

No hanky, no panky

Näemme anonymiteettikysymyksen, I-lyyrikko kulkee kaupungin kaduilla kuten kuka tahansa muu ihminen.

Caetano Veloson itsensä mukaan hänen kirjassaan Trooppinen totuus osoitteessa Joy, Joy näemme "ensimmäisen persoonan muotokuvan tyypillisestä nuoresta miehestä, joka kävelee kaupungin kaduilla vahvoilla visuaalisilla vihjeillä, jotka luodaan mahdollisuuksien mukaan mainitsemalla yksinkertaisesti tuotteiden nimet, persoonat, paikat ja toiminnot".

Seuraavaa säkeistöä ("Melkein joulukuun auringossa") tarkkaillen säveltäjä asettaa kuulijan ajassa ja tilassa: on jo kesäsää ja on joulukuu.

Sitten luemme vahvan kertosäkeen, joka toistuu koko laulun ajan:

Minä aion

Huomaa, että sanoituksessa käytetyt verbit ovat käytännössä kaikki preesensissä. Caetano käyttää preesensissä olevia verbejä kertoakseen tässä ja nyt. Joy, Joy on yhteenveto silloisesta elämästä Brasiliassa, ja se on tarkoitettu historiallisen ajanjakson tallenteeksi.

Laulu jatkuu, ja havaitsemme joitakin viittauksia populaarikulttuuriin:

Aurinko murtautuu rikoksiin

Avaruusalukset, sissit

Kauniissa Cardinals

Minä aion

Cardinales on viittaus Claudia Cardinalelle, kauniille italialaiselle näyttelijättärelle, joka oli hyvin suosittu 60-luvulla.

Näyttelijätär oli aikanaan ikoni, ja Caetano omaksui hänen sukunimensä viitatakseen sukupolvensa kauniisiin naisiin.

Tämä ei ole ainoa kohta, jossa mainitaan jälleen yksi merkittävä näyttelijätär. Muutamaa säkeistöä myöhemmin esiintyy nimi Brigitte Bardot:

Presidenttien kasvoilla

Rakkauden suukkoina

Hampaissa, jaloissa, lipuissa

Bomba ja Brigitte Bardot

Ranskalaisnäyttelijä oli myös paljon juhlittu kuusikymmentäluvulla.

Ulkomaalaisten nimien esiintyminen musiikissa ei ole sattumaa: Tropicalists puolusti vieraan kulttuurin kannibalisointi maan ulkopuolelta tulevien elementtien sisällyttäminen oli osa esteettistä ja poliittista hanketta.

Politiikasta puheen ollen, tässä kappaleen osassa näemme lippuja ja presidenttien kasvoja sekoitettuna odottamattomiin elementteihin, kuten hampaisiin ja jalkoihin. Voimme sanoa, että sanoittaja ei ole varsinaisesti poliittisesti sitoutunut henkilö, ja tämä teoria vahvistuu myöhemmin:

Aurinko lehtien telineissä

Täyttää minut ilolla ja laiskuudella

Kuka lukee niin paljon uutisia

Minä aion

Täällä, keskellä arkielämän banaalius , euralaismies tunnustaa, ettei hänellä ole energiaa käsitellä uutisia, jotka hän ottaa mieluummin vastaan vain ohimennen lukemistaan, lehtikioskeissa roikkuvista otsikoista.

Vaikuttaa siltä, että kuvattava on ajan tasalla maailman poliittisista uutisista näiden lyhyiden sekuntien aikana, jotka hän viettää sanoma- tai aikakauslehden etusivun edessä.

Toinen mahdollinen lukutapa on, että tämä ote on kritiikkiä massojen vieraantuneisuutta kohtaan, sillä massat eivät pyrkineet syventymään raportoitaviin tapahtumiin.

Valokuvien ja nimien välillä

Silmät täynnä väriä

Kirstu täynnä turhia rakkauksia

Minä aion

Miksi ei, miksi ei

Yllä olevat säkeet kertovat liiallisesta tiedon määrästä: kasvot, nimet, värit, rakkaudet. Nykymaailma pursuaa tietoa ja saa usein ihmisen tuntemaan itsensä eksyneeksi.

Tämän kuvien ja tunteiden vyöryn edessä I-lyriikka päättää lähteä kohti paikkaa, jonka sijaintia hän ei tiedä.

Otan kokiksen

Hän ajattelee avioliittoa

Enkä enää koskaan käynyt koulua

No hanky, no panky

Minä aion

Yhdessä säkeistössä mainitaan virvoitusjuoma, joka on popkulttuurin ikoni ja Yhdysvaltain imperialismin symboli. Kuvaa käytetään tässä myös arkisen ihmisen muotokuvana, arkisen banaalin hetken tallenteena.

Tämä on yksi niistä harvoista hetkistä laulussa, joissa naispuolinen kumppani esiintyy. Emme saa tietää hänestä mitään - hänen nimeään tai fyysisiä ominaisuuksiaan - saamme vain tiedon, että hän haluaa mennä naimisiin (oliko avioliitto tuon sukupolven naisten ihannointi?).

Seuraavat säkeet toistuvat vain yhdellä lyhyellä muutoksella: kun nainen ajattelee avioliittoa, eu-lyriikka kuulee laulun, joka lohduttaa häntä. Ja tämän taustamusiikin avulla hän päättää lähteä.

Rakastettu muistetaan jälleen laulun loppupuolella:

Hän ei edes tiedä, että ajattelin

Laulamisesta televisiossa

Aurinko on niin kaunis

Minä aion

Caetano korostaa tässä yhteydessä joukkotiedotusvälineiden läsnäoloa. Sanoitukset ovat humoristisia, koska ne kuvaavat juuri sitä, mitä laulaja tekee kappaleella: hän laulaa sen televisiossa. On syytä muistaa, että Alegria, Alegria esitettiin TV Record Festivalilla.

Sitten eu-lyrialainen palaa toteamaan päivän kauneuden ulkona - auringon - ja vahvistaa uudelleen halunsa lähteä.

Hän korostaa jälleen kerran anonyymia asemaansa ja vakuuttaa, ettei hän halua ottaa mitään mukaan uuteen paikkaansa:

No hanky, no panky

Taskussasi tai käsissäsi ei ole mitään

Haluan jatkaa elämää, rakkautta

Minä aion

Miksi ei, miksi ei

Rivi "Taskussasi tai käsissäsi ei ole mitään" on otettu suoraan kirjan viimeiseltä sivulta Sanat, Kyseessä on siis Bahiasta kotoisin olevan laulajan tekemä korkeakulttuurin anastaminen, kun hän lisää sanat keskelle suosittua sanoitusta.

Alegria, Alegria on ennen kaikkea poliittinen ja sosiaalinen manifesti sukupolvelle, jonka sotilasdiktatuuri on äskettäin tuhonnut.

Historiallinen tausta

1967 oli erityinen vuosi brasilialaiselle musiikille, sillä Gilberto Gil esitti tuona vuonna kappaleensa Sunnuntai puistossa ja myös vuonna 67 Caetano keksi seuraavan tekstin Joy, Joy .

Nuori Caetano oli vasta 25-vuotias, kun hän nousi lavalle yrittämään festivaalin pääpalkintoa. Laulaja otti mukaansa Beat Boys -yhtyeen (brasilialainen rockyhtye, joka koostuu argentiinalaisista muusikoista) esiintymään.

Näyttelyn aikana Bahian laulaja ja Beat Boys käyttivät sähkökitaraa, mikä oli uutuus tuolle historialliselle ajalle. Siihen asti sähkökitaraa hylättiin, koska se oli pohjoisamerikkalaisen kulttuurin symboli.

Ristiriitainen ja haastava kappale sijoittui neljänneksi, ja sen tekijä sai viisi miljoonaa vanhaa cruzeiroa.

Caetanon 21. lokakuuta 1967 pitämä esitys on saatavilla verkossa:

Luomisen kulissien takana

Caetano tunnusti kirjassaan Trooppinen totuus kuinka juuri luomisen kulisseista tulisi trooppisuuden symboli:

Pienessä asunnossani Solar da Fossassa aloin säveltää kappaletta, jonka halusin olevan festivaalin katsojien helppo ymmärtää ja joka samalla luonnehtisi yksiselitteisesti uutta asennetta, jonka halusimme avata (...) Sen piti olla iloinen marchinha, jossa oli jotakin kansainvälisen popin saastuttamaa, jatuoden sanoituksiin kriittisen rakkauden kosketuksen maailmaan, jossa tämä pop tapahtui.

Kappaleen nimen valinnasta

Kappaleen nimi on syvästi ironinen, eikä se kumma kyllä esiinny koko sanoituksessa.

Vielä tänäkin päivänä monet luulevat, että kappaleen nimi on "ei nenäliinaa, ei asiakirjaa", yksi sen vahvimmista säkeistöistä.

Viihdyttäjä/radiojuontaja ja myöhemmin tv-juontaja Chacrinha käytti usein iskulauseen "alegria, alegria!". Hänen ohjelmansa oli hyvin suosittu, ja monta kertaa toistettu lause siirtyi kollektiiviseen alitajuntaan, kunnes Caetano omaksui sen.

Tropicália

Tropicalistinen liike alkoi muotoutua vuonna 1967, vaikka se sai suuremman osuuden vasta seuraavana vuonna. MPB:n suuret nimet, kuten Gilberto Gil, Tom Zé ja Gal Costa, kuuluivat siihen.

Taiteilijat pyrkivät keksimään musiikin uudelleen ja saivat vaikutteita nuorisokulttuurista, lähinnä kotimaisesta ja ulkomaisesta popista. Sanoituksissa alettiin pohtia oman ajan asioita ja haluttiin keskustella arkielämän asioista.

Taiteilijoiden ihanteisiin kuuluivat muun muassa kansallisen kulttuurin kansainvälistäminen ja paluu Brasilian alkuperään. Innovatiivisuus ja kokeellisuus olivat kaksi muuta trooppikristittyjen arvokasta piirrettä.

Veloso sanoi haastattelussa, että tuon ajan taiteilijat joivat paljon Oswald de Andraden konsepteista:

Ajatus kulttuurisesta kannibalismista sopi meille tropicalisteille kuin nenä päähän. Me "söimme" Beatlesia ja Jimmy Hendrixiä. Argumenttimme kansallismielisten puolustusasennetta vastaan löysivät tässä ytimekkään ja tyhjentävän muotoilun. Sovelsimme sitä tietenkin laajasti ja intensiivisesti, mutta emme kuitenkaan varomattomasti, ja yritin joka askeleella miettiä uudelleen, millä ehdoilla otimme sen käyttöön.

Nuorten taiteilijoiden tarkoituksena oli ennen kaikkea tehdä aikansa kirjaa. On syytä muistaa, että maa eli vuonna 1964 sotilasvallankaappauksesta alkaneen diktatuurin raskaiden johtovuosien alla.

Tropicalistien kannalta keskeinen tapahtuma oli Nelson Mottan Rio de Janeiron Última Hora -sanomalehdessä julkaisema manifesti "Tropicalist Crusade".

Toisin kuin yleensä oletetaan, trooppisuus ei koskenut vain musiikkia, vaan se kattoi useita kulttuurin osa-alueita, kuten kuvataiteen, kirjallisuuden, teatterin ja elokuvan.

Laulujuhlat

Rede Record keksi 1960-luvulla brasilialaisen populaarimusiikin festivaalit.

Sotilasdiktatuurin ensimmäisinä vuosina se oli omituinen suhteellisen vapaan tilan tila.

Alegria, Alegria esitettiin kolmannella Festival de Música Popular Brasileira da Record -festivaalilla. Se oli vuonna 1967, ja laulu saavutti heti suosiota yleisön laulamana.

Caetano ja maanpakolaisuus

Laulaessaan Alegria, Alegria -laulun vuonna 1967 Caetano ilmaisi itsensä pelottomasti suuren yleisön edessä sotilashallinnosta huolimatta.

Aika kului ja politiikka koveni, kunnes joulukuussa 1968 annettu institutionaalinen laki nro 5 tiukensi tilannetta lopullisesti.

Samana vuonna - vuosi sen jälkeen, kun hän oli laulanut Alegria, Alegria - Caetano ja Gilberto Gil pidätettiin, ja kun heidät vapautettiin, he päättivät lähteä maanpakoon Englantiin.

Tutustu myös